Nyheter

Trespråklig kalender for 2017

Kvensk institutt, RidduDuottar og Samisk kultur- og språksenter i Porsanger har i 2016 gått sammen om å lage en trespråklig…

Les merLes mer
mettassa

Prosjektet kvensk språkeir i barnehager – hva nå?

Åpent brev til 09.09.16 Kommunal- og moderniseringsminister Jan Tore Sanner Kulturminister Linda Hofstad Helleland Kunnskapsminister Torbjørn Røe Isaksen Prosjektet kvensk…

Les merLes mer

Kipparifestivalen

Kipparifestivalen er en festival som arrangeres i Børselv nesten hver sommer. Festivalen ble arrangert for første gang i 2008. I…

Les merLes mer

Kolmikielinen kalenteri vuođele 2017

Kainun institutti, RiddoDuottar-museumi ja Porsangin Saamen kulttuuri- ja kielisentteri oon vuona 2016 menheet yhtheen ja tehnheet kolmikielisen kalenterin vuođele 2017,…

Les merLes mer

Kipparin festivaali

Kipparin festivaali oon festivaali jonka laitethaan Pyssyjovessa kohta joka kesä. Festivaalin laitethiin ensi kerttaa vuona 2008. Vuona 2011 festivaali oli…

Les merLes mer

Raamatunmuisteluksii kväänin kielelä

Ajattele ette istut yhđessä oman lapsen kans. Sie halluut lukkeet kirjasta hänele. Mutta sinula ei ole kirjat sillä kielelä mitä…

Les merLes mer

Smånytt

Månedens kven – Nora Marie Ollila

kuukauen kvääni

Månedens kven er en 20 år gammel jente fra Tromsø som heter Nora Marie Ollila. Nora er en sterk og engasjert jente innenfor det kvenske og er sentral innenfor ulike kvenske forum. Nora er per dags dato Nord-Troms sin representant i Kvensk språkting, hun har vært representant der siden 2015. Nora var leder i det kvenske ungdomsnettverket. Nettverket ble stiftet i 2008 i Oslo. Formålet med nettverket er å revitalisere kvensk kultur, samt å styrke bevisstheten om den kvenske kulturen blant barn og unge. En annen ting de jobber for er at det kvenske ikke skal bli utryddet.

Hvordan fant du ut at du var kven?

“Jeg har alltid vært klar over min flerkulturelle bakgrunn, og det har hatt en veldig naturlig plass i min oppvekst. Jeg har vokst opp med kvensk språk, kultur og identitet. Pappa har lært meg og mine søsken kvensk fra vi var små av, og jeg og pappa snakker bare kvensk ilag. Jeg er uendelig takknemlig for at han og mamma har stått på og lært oss hans språk. Da jeg begynte på skolen var ikke kvensk enda en valgmulighet, så jeg har hatt finsk som andrespråk i 13 år. På skolen møtte vi en streng språkpolitikk, og mitt kvenske språk fikk ikke plass i klasserommet. Kvenske ord og utrykk ble vasket bort med røde streker, «fiini säkki» ble rettet til «hieno reppu». Etter at jeg fullførte videregående begynte jeg direkte på Norges Arktiske Universitet UiT for å studere kvensk, jeg ville ta tilbake mine kvenske ord som jeg ikke hadde fått bruke i finsktimene.”

For at det kvenske skal kunne forbli er vi alle nødt til å samarbeide. Det er rundt 1 år siden den første kvenske ordboken kom, den er et viktig hjelpemiddel i kampen for å beholde språket. Det var i 2005 at kvensk ble anerkjent som et eget språk, og det snakkes hovedsakelig i Troms og Finnmark. Det er færre og færre som snakker språket da det var tidligere generasjoner som snakket kvensk. Fornorskningen var også med på å forstyrre utviklingen av språket, da mange skjemte seg når de brukte språket siden myndighetene mente det var galt å prate både kvensk og samisk. UIT i Tromsø har et eget studietilbud for personer som ønsker å prate kvensk. Det er et tilbud som Nora har valgt å benytte seg av.

Hva vil du gjøre for at det kvenske skal bestå?

“Det viktigste jeg gjør for at kvensk språk skal overleve er å bruke språket. Jeg bruker språket så ofte jeg kan, og med alle jeg kan. I dialog med Norges Arktiske Universitet håper jeg at de kan få til et tilbud for kvensk på masternivå, slik at jeg kan fortsette å studere kvensk og at det finnes et tilbud for andre som ønsker å utdanne seg innenfor samme retningen. Jeg ønsker å videreføre og utvikle kvensk språk, slik at andre også får gleden av å kjenne dette språket.”

I desember 2014 kom det ut en sang som het «Være en kven». Det var forente kvenske artister og Nora Ollila som deltok i innspillingen av denne sangen. Det var Kveeninuoret i samarbeid med 3. klasse på musikklinja ved Kongsbakken Videregående skole som stod for synginga. Nora var sentral i denne videoen noe som viser oss at hun interesserer seg for kvensk og kvensk språk.

En viktig del av det med å bevare et språk er å faktisk benytte seg av språket. Dette er noe som Nora praktiserer. Nora og faren snakker kun kvensk i lag. Hver gang de ringes eller møtes går det på kvensk. Nora sier at hun nesten snakker kvensk daglig noe som er utrolig viktig for å ikke glemme språket. Siden hun også studerer språket får hun også snakke det i studiesammenheng og eller når hun har muligheten.

16. mars 2016 holdt Nora Ollila og Hilja Huru tale på Kvenfolkets dag. Talen ble selvfølgelig holdt på kvensk. “Kvenfolkets dag er en viktig dag for alle kvener. Det er en dag hvor vi virkelig kan sette oss ned å være stolte av det vi gjør. Kvenfolkets dag er en dag hvor vi skal feire vårt språk og vår kultur og rett og slett feire at vi er kvener.”

Sist men ikke minst spurte vi Nora hva det kvenske betydde for henne. “Kvensk betyr utrolig masse for meg, det er et av mine språk. Det ligger mitt hjerte mitt nærme, jeg har vokst opp med å prate kvensk med faren min, og pappa sin familie. Kvensk er mitt og pappa sitt språk, det er det språket vi kjenner hverandre på.”

nora-ollila

Bilde: Karin Larsen

I den kvenske teksten er svarene til Nora er oversatt til elvedalsdialekten, som er Noras egen dialekt. Annen tekst er oversatt til Porsangerdialekten.

Månedens kven – Jan Dahleng

kuukauen kvääni

Jan Daleng, eller Hestaniemen Janne, ble født i bygget til det tidligere Samvirkelaget på Hestnes i 1948. Nå bor han i nærheten av Oslo, men hvert år drar han til Finnmark til sitt kjære Børselv og Hestnes, hvor han har ei lita hytte ved sjøen. Det er heller ikke så langt fra stedet der han ble født.

Da Jan var barn og vokste opp, snakket alle rundt ham kvensk. Bestemora lærte norsk samtidig som Jan lærte det på skolen. Jan er glad for at han fikk lære mye av språket i bygda.

Foto_Ruijan Kaiku

Jan Daleng (til høyre) på Kipparifestivalen i Børselv, sommeren 2015. (Foto: Heidi Nilima Monsen, Ruijan Kaiku)

Musikk er noe som betyr mye for Jan, og han har sitt eget band, “Kaksi Laksoo”, eller To Daler, hvor han spiller gitar. Bandet ble hetende “Kaksi Laksoo” siden vokalist Cille og gitarist Jan har nesten samme etternavn – Dahl og Daleng. ‘Dal’ er ‘lakso’ på kvensk. De synger og spiller på kvensk, meänkieli, svensk og norsk. For øvrig har de ofte opptrådt på Kipparifestivalen i Børselv, og dessuten på Nordkalottfestivalen i Kvænangen, Salongfestivalen på Trysil, flere ganger på Paaskiviikkofestivalen, på Litteraturhuset og under Kulturnatta i Oslo og for flere kvenforeninger.
Hver sommer arrangerer Jan hesjedag på Hestnes. Dit får folk komme og lære hvordan haasiminen, eller hesjing, foregikk i gamle dager. Jan viser og forklarer hvilke verktøy som skal brukes, og hva de heter på kvensk – harava (rive), vikatet (ljå), hanko (høygaffel) osv. Jans sønn, Andreas, eller Antti på kvensk, er med og hjelper. Han kjører heinä, høy, med trillebåra bort til haasitolpit, hesjestolpene, og så kan hesjearbeidet begynne.

Andreas hjelper

Andreas hjelper til. (Foto: Merethe Eidstø Kristiansen, Kainun institutti)

Hesjeplakat 2

Sånn skal det gjøres! (Foto: Merethe Eidstø Kristiansen, Kvensk institutt)

Først fester Jan haasistrenka, hesjestrengen, på haasitolppi, hesjestolpen, eller seippä som folk pleide å si før. Hesjestolper trenger han ikke å sette opp hvert år, siden de står på enga hans året rundt. Først må vi kolottaat, altså barke, stolpene kirvheelä, med øks, før de kan brukes i hesjearbeidet. Når høyet er niitetty, slått, kan man haravoiđa, altså rake. Jan valvoo høyet før de settes på strengen, noe som betyr at han ordner høyet slik at de kan legges fint på strengen. Haasi oon valmis! Hesja er ferdig! Men fortsatt er det mange stolper som står tomme. Det er ikke annet å gjøre enn å fortsette arbeidet.

Hesjing er hardt arbeid. Her i Børselv er det mange historier om hvor sterke folk var siden de drev med kroppsarbeid dagen lang. Hesjinga tok til vanligvis den 1. august, når høyet var modent, og varte 2-3 uker. De betyr at sommerferien begynte på sankthansaften og var over når hesjinga begynte. Ungdommen ville mer enn én gang heller dra på fisketur og gjøre andre morsomme ting enn å hesje. Men alle, hele familien, var nødt til å hjelpe, for ellers kunne dyrene gå tom for fôr før vinteren var omme. Heldigvis var ikke arbeidet alltid like tungt. Barna likte å leke mellom hesjene, og det var veldig moro å høre alle historiene som ble fortalt.

I dag hesjer man ikke på samme måte som før – nå gjør traktoren kroppens arbeid og lager såkalte traktoregg. Høyet pakkes altså inn i plast. Derfor varer hesjinga nå for tida ikke lenger enn kanskje ei uke.

Gjestene til Jan trenger likevel ikke arbeide for mye. Kaffebålet brenner på tunet, og Jan har kjeks, kaffe og saft å by på. Da blir det tid til å snakke kvensk, eller norsk hvis man ikke behersker kvensk. Eller begge deler på en gang. Gode historier kommer det uansett, på begge språk.

Se Kaksi Laksoo på You Tube: Kaksi Laksoo – Hyvän illan

Månedens kven – Tore Høybakken

kuukauen kvääni

Tore Høybakken bryr seg mye om sitt eget språk. For halvannet år siden begynte han å lære seg å lese og skrive sitt eget morsmål. I januar 2015 bestemte han seg for å grunnlegge Kveenin sanat, eller “Kvenske ord” på Facebook, og fikk også Katriina Pedersen med på dette. På denne siden lager han spørsmål om kvenske ord som medlemmene får prøve å svare på. Nå teller gruppa snart 300 medlemmer som hver uke får lære mer kvensk. Hva fikk Tore til å starte opp denne gruppa?

Tore Høybakken,kuva

Tore Høybakken (Foto: Privat)

“Vi er de siste som lærte kvensk som morsmål, i alle fall før en ny generasjon får lære det. Vi må ha et lite håp for det kvenske språket i framtida, vi får ikke la gnisten slokne. Kanskje denne gruppa er en del av redningsaksjonen jeg ønsket å få i stand,” sier Tore.

Internett skaper nye muligheter. Kvenene bor rundt omkring i Norge, og særlig når situasjonen for kvensk er usikker, er det viktigere enn noen gang at folk møter hverandre. Tore har samlet ord og skrevet dem ned i ei liste som han nå deler med andre. Der fins det både eldre og nyere ord. Målet med gruppa er å “lære kvenske ord og setninger, og at det skal være gøy og lærerikt å være med på å redde språket vårt. Du får være med selv om du ikke kan kvensk. Det hele går ut på å spørre hva et ord eller en setning betyr, og så får andre være med på å finne synonymer og oversettelser. Man får spørre både på kvensk og norsk.”

Det er ikke fritt for utfordringer. “De gamle som kunne alle ordene har gått bort, og vi som er igjen husker ikke alle ordene. Et annet problem er at de som kanskje ville visst en del av svarene, ikke bruker internett.”

På denne siden får man spørre så mye man vil. Og Tore har også selv lært mye. “Selv om kvensk er mitt morsmål, lærer jeg mye når jeg leser hva andre skriver om hva ord betyr for dem. Hele tida lærer jeg hvordan ord skrives.”

For Tore er det viktig at alle som snakker kvensk som morsmål har rett til å snakke på den måten som de har lært. Det fins ingen fasit. Det er også viktig at medlemmene tør å skrive selv om de ikke kan alle skrivereglene. Det er kjempeviktig at terskelen er lav for å skrive her.

Også fagfolk kan ha mye nytte av denne siden. Her får du vite hvordan ting kan sies på kvensk, siden ikke alle ord fins i den digitale ordboka ennå.

Med tida har det blitt mye aktivitet i gruppa. Tore er glad for at mange er med på å spørre og svare.

Det kvenske språksamfunnet trenger folk som Tore, som tar initiativ og ansvar for språket.

 

Månedens kven – Kåre Kivijärvi

kuukauen kvääni

Kåre Kivijärvi (1938-1991)

Kåre Kivijärvi er først ut i serien Månedens kven. Bildene hans har berørt mange mennesker, og han har en spesiell status i norsk fototradisjon. Han var en mann med mange sider, både som menneske og kunstner.

Kåre Kivijärvi ble født den 23. april 1938 i Hammerfest. Han var kven og behersket finsk. Han var imidlertid ikke bare språkmektig, men først og fremst en talentfull og kreativ fotograf.

Kivijärvi hadde en unik evne til å se mennesker, landskap og situasjoner. Bildene har sterke svart-hvite kontraster og streng komposisjon. Derfor kan han sies å tilhøre en sentraleuropeisk fototradisjon. Av samme grunn er han unik i norsk fotohistorie, da det var få som jobbet på samme måte i hans egen samtid. Bildene til Kivijärvi har høy kunstnerisk kvalitet. Selv kalte han stilen estetisk nyrealisme. Stemninga i bildene er ofte mørk og dyster, og menneskene nære og fjerne på samme tid. Han kalte seg en mørkerommets mester, og skapte myter om seg selv. (les Store norske leksikons artikkel om Kåre Kivijärvi)

Talentet til Kivijärvi førte han av og til langt bort fra hjembyen. Han gikk på fotografskole i Tyskland, men sluttet etter bare ett år. Arbeidsløs ble han likevel ikke. Han hadde fotoutstillinger, og jobbet som journalist i Helsingin Sanomat, den største avisa i Finland. Han hadde også mye kontakt med finske kunstnere. Foto-objekter fant han på Grønland, i Nepal, India, Afganistan og – Finnmark. I 1971 var han som første fotograf med på Høstutstillinga, noe som var en stor begivenhet.

Men livet til Kivijärvi var slett ikke en dans på roser. Han drakk og var ofte så fattig at han nesten ikke hadde råd til å drive med kostbare bildeteknikker så mye som han ønsket. Faktisk sluttet han å fotografere allerede i 1971. Han mente at bildene ikke hadde samme høye kvalitet som før. Han var svært kritisk til arbeidet sitt, kanskje noen ganger i meste laget.

I 1991 fikk han hjerteinfarkt og døde på Kypros.

 

Kilder:

http://www.alta.museum.no/sider/tekst.asp?side=260

https://snl.no/K%C3%A5re_Kivij%C3%A4rvi

https://foto.no/cgi-bin/articles/articleView.cgi?articleId=43569

Kuukauđen kvääni – Noora Marie Ollila

kuukauen kvääni

Kuukauđen kvääni oon 20-vuotinen tytär Tromssasta, jonka nimi oon Noora Marie Ollila. Noora oon luja ja virkku tässä kväänityössä. Hän oon kans sentraali monessa kväänifoorumissa. Noora oon tääppää Pohjais-Tromssan representantti Kväänin Kielitingassa, jossa hän oon ollu myötä vuođesta 2015 saakka. Noora oon ennen ollu Kveeninuoriin johtaaja. Kveeninuoret perustethiin Oslossa vuona 2008. Kveeninuoriin etumooli oon revitaliseerata kväänin kulttuurii ja tehđä niin ette lapset ja nuoret saavat enämen tiettoo kväänin kulttuurin ympäri. Toinen assii niile oon kans työtelä sen eđestä ette kväänin kieli ja kulttuuri tullee olemhaan ja elämhään.

Kunka löysit ulos ette olet kvääni?

”Mie olen tasan tieny ette minula oon monikulttuurinen tavusta, ja se oon ollu luonolinen osa minun ylöskasuamisessa. Mie olen kasunu ylös kväänin kielen, kulttuurin ja identiteetin kans. Pappa oon opettannu minule ja sisaruksile kväänin kieltä siitä saakka ko met olima pienet, ja mie ja pappa vielä puhuma pelkästhään kvääniä sillon ko olema yhessä. Mie olen loputtoman kiitolinen siitä, ette hän ja mamma oon tehnheet kovasti töitä ja opettanheet meile papan kielen. Sillon ko mie aloin koulhuun, ei ollu vielä maholista valita kväänin kieltä, ja sen tähen mulla oon ollu suomen kieli toisena kielenä 13 vuotta. Koulussa oli ankara kielipolitikka, ja minun kväänin kielele ei ollu sijjaa klassihuonheessa. Kväänin sanat ja ilmasut pesthiin pois punasilla viivoila, ja enhään en saanu sanoa “fiini säkki” mutta ”hieno reppu”.  Varsin ko mie olin valmis jatkokoulusta, aloin studeeraamhaan kväänin kieltä Norjan Arktisessa Universiteetissa Tromssassa. Mie halusin ottaa takasin net kväänin sanat joita mie en saanu käyttää koulussa ko opettelima riikin suomea”, muistelee hän.

Vuona 2005 hyväksythiin kväänin kielen omaksi kieleksi Norjassa. Kväänin kieltä puhuthaan enniimiten Tromssassa ja Finmarkussa. Se oon vähemän ja vähemän kekkä puhuthaan kielen ko se oli se generašuuni ennen meitä kekkä puhuthiin kväänii. Norjalaistaminen oli kans myötä haittaamassa kielen kehitystä, ko moni häpes pittäät kieltä silloin ko hallitusherrat meinathiin ette se oon väärin puhhuut kväänin ja saamen kieltä. Tromssan Universiteetissä oon studiumi heile, jokka haluthaan puhhuut kväänin kieltä. Se oonki tämä tarjous mitä Noora oon valinu pittäät.

Mitä sie halluut tehđä ette kväänin kieli elläis?

”Se tärkein mitä mie tehen ette kieli säilyis, oon se ette mie käytän kieltä. Mie puhun kieltä niin ushein ko saatan, ja kaikkien kans kekkä puhuva kieltä. Mie olen ollu dialoogissa Norjan Arktisen Universitetin kans ja toivonu ette universiteetissa olis kväänin stuudium masteritasala, niin ette mie saatan jatkaa studeerata kvääniä, ja ette muutki saava maholisuuen siihen. Mie haluan viä kväänin kieltä etheenpäin ja kehittää sitä, niin ette muutki pääsevä opastumhaan tähän kielheen”, muistelee Noora.

Desemperikuussa vuona 2014 tuli laulu minkä nimi oli ”Være en kven”. Kvääniartistit menthiin yhtheen, ja Noora Ollila oli myötä heiđän kansa.  Se oli Kveeninuoret ja 3. klassi Kongsbakkenin jatkokoulusta kekkä laulethiin yhđessä. Noora oli tässä tähđelinen, ja se muistelee ette hän perustaa kväänin kulttuurin ja kielen ympäri. Ko aikkoo säilyttäät kieltä, se oon tärkkee ette ihminen kans pittää sen. Noora tekkee tämän. Noora ja hänen faari puhhuuvat kielen ko ovat laakissa. Joka kerta ko puhhuuvat telefoonissa tahi kohđattelevat, het puhhuuvat kväänin kieltä. Noora sannoo ette hän puhhuu kielen kohta joka päivä, ko se oon tärkkee jos et halluu unheettaat kielen. Ko hän nyt kans studeeraa kielen, hän saapi puhhuut sitä ko hän oon toisten studenttiin kansa, ja muutoin ko passaa.

16. marsikuuta vuona 2016, Kväänikansan päivänä, saarnathiin Noora Ollila ja Hilja Huru. Saarna oli tietenki kväänin kielelä. Noora pittää ette Kväänikansan päivä oon tähđelinen kaikile kvääniile.

”Se oon semmonen päivä ko met kaikki saama istua alas ja olla ylpeät meän työstä. Kväänikansan päivänä piämä feirata meän kieltä ja kulttuuria – sitä, ette olema kväänit”, sannoo Noora.

Viimiseksi kysyimä Nooralta mitä kaikkee kväänin kieli meinaa hänele.

”Kvääni merkittee rohki paljon minule, se oon yksi minun kielistä. Se oon likelä minun syäntä, ja mie olen puhunu kvääniä papan ja hänen perheen kans ko kasusin ylös. Kväänin kieli oon minun ja papan kieli, ja se oon se kieli millä met tunnema toisema”, sannoo Noora.

nora-ollila

Kuva: Karin Larsen

Nooran vastaukset oon käänetty jokivarsitten dialektile, mikä oon Nooran oma dialekti. Muu teksti oon Porsangin variantila.

Kuukauđen kvääni – Jan Dahleng

kuukauen kvääni

Jan Daleng, eli Hestaniemen Janne, syntyi Hestaniemen entisessä Samvirkelaakin pykingissä vuona 1948. Nyt hän assuu Oslon likelä, mutta mennee joka vuosi Finmarkkhuun ja rakkhaasseen Pyssyjokheen ja Hestaniemheen, missä hänelä oon pieni hyttä meren rannala. Sieltä ei ole pitkäkhään matka syntymäpaikale.

Foto_Ruijan Kaiku

Jan Dahleng (oikkeele) Kipparifestivaalissa Pyssyjovessa, kesälä 2015. (Kuva: Heidi Nilima Monsen, Ruijan Kaiku)

Ko Janne oli lapsi ja kasus ylös, puhuthiin kaikin hänen ympärillä kväänin kieltä. Ämmi oppi ruijjaa eli norjjaa samhaan aikhaan ko Janne itte oli oppimassa sitä koulussa. Janne oon iloinen, ette sai oppiit paljon kotikylän kieltä.

Musikista Janne perustaa paljon, ja hänelä oon oma joukkoki, ”Kaksi Laksoo”, jossa hän pellaa kitaarii. ”Kaksi Laksoo” tuli joukon nimi, ko laulaja Cillelä ja kitaristi Jannela oon kohta sama pöränimi – Dahl ja Daleng, ja ‘dal’ oon ‘lakso’ kväänin kielelä. Het pelathaan ja laulethaan kväänin kielelä, Tornionlakson meänkielelä, ruottiksi ja norjaksi. Joukko oon laulanu ja pelanu monta kerttaa erilaisissa tapattumissa, muun myötä silloin ko Aaronin Jussan Terje sai ritarimitalin 16. marsikuuta 2015. Muutoin het oon pelanheet usheesti Pyssyjoven Kipparifestivaalissa, ja sitte Pohjaiskalotin festivaalissa Naavuonossa, Salongfestivaalissa Trysilissä, Paskiviikoila usheeman kerran, Oslon Litteratuurihuonheessa ja sitte Kulttuuriyössä, ja usheimille kvääniforeeningile.

Joka kesä Janne oornaa haasimapäivän Hestaniemessä. Sinne ihmiset saađhaan tulla oppimhaan kunka haasithiin entisheen aikhaan. Janne näyttää ja selittää, mikkä vehkheet piđethään ja mikä oon niitten nimi kväänin kielelä – harava, vikatet, hanko jne. Jannen poika Andreas, eli Antti, oon myötä auttamassa. Hän ajjaa heinää trillepoorila haasitolppiin tykö, ja sitte haasimatyö saapi alkkaat.

Andreas hjelper

Andreas auttaa. (Kuva: Merethe Eidstø Kristiansen, Kainun institutti)

Hesjeplakat 2

Näin sen tehđään! (Kuva: Merethe Eidstø Kristiansen, Kainun institutti)

Ensisti Janne pannee haasistrenkkaa haasitolpphiin, eli seiphäissiin, niin ko entiset ihmiset kans pruukathiin sannoot täälä. Haasitolppii hän ei tarvitte joka vuosi panna ylös, ko net seisothaan hänen kentälä vuođen ympäri. Tolpit häyttyy ensin kolottaat ennen ko niitä saatethaan pittäät haasityössä. Ko kolotethaan, veistethään parkin poijes puusta kirvheelä. Ko heinät oon niitetty, net haravoiđhaan. Janne valvoo heinät ennen ko net panhaan strenkhiin. Se meinaa ette hän oornaa heinät niin ette niitä saattaa panna fiinisti strenkhaan. Sitte haasi oonpi valmis! Mutta vielä löyttyy paljon tyyhii tolppii. Ei ole muuta ko jatkaat työtä.

Haasiminen oon kovvaa työtä. Täälä Pyssyjovessa löyttyy paljon muisteluksii siitä, kunka väkkevät ihmiset olthiin ko tehthiin ruumhiintyötä pitkät päivät. Haasiminen alkoi tavalisesti 1. aukustikuuta, silloin ko heinät olthiin kypsät, ja piisas 2-3 vikkkoo. Se meinaa, ette kesäfeeriä alkoi juhanesaattona ja loppui ko haasiminen alkoi. Enämen ko kerran oltais nuoret haluttu ennen pyyttäät kallaa ja tehdä muita sommii assiita ko haasita. Mutta kaikila, koko perheelä, oli pakko auttaat, muutoin saattais vailuut elläimiltä ruokkaa ennen ko talvi oli sivvu. Onneksi ei ollu tasan tyhä raskasta työtä. Lapset tykäthiin kans tierata haassiin välissä, ja oli hirmuisen soma kuula kaikki muistelukset mitä toiset muistelthiin.

Tääpänä ei haasita niin ko entisheen aikhaan – nyt traktori tekkee ruumhiintyötä ja laittaa niin käskettyi ”traktorinmunnii”, asso heinät pakathaan plastikkhiin. Siksi haasityö tänä päivänä ei kestä ko piian viikon.

Jannen vierhaat ei kuiten tarvittee työtelä liikkaa. Kaffivalkkee pallaa siljola, ja Jannela oon keksui, kaffii ja saftii anttaat heile. Sitte oonki tillaa praattiit kväänii, tahi ruijjaa jos ei saata kväänii. Tahi sitte kumppaaki yhtäaikkaa. Hyvvii muisteluksii kuiten tullee, kummalaki kielelä.

Katto Kaksi Laksoo You Tubessa: Kaksi Laksoo – Hyvän illan

Kuukauđen kvääni – Tore Høybakken

kuukauen kvääni

Tore Høybakken perustaa paljon omasta kielestä. 1,5 vuotta aikkaa alkoi hän itte oppiit lukemhaan ja kirjottamhaan ommaa äitinkieltä. Januaarikuussa 2015 päätti hän perustaat Feisbuukhiin joukon Kveenin sanat, ja sai kans Katriina Pedersenin myötä. Tähän laithaan tekkee hän kväänin sanoista kysymyksii joihin jäsenet saađhaan freistata vastata. Joukossa oon nyt heti 300 jäsentä, jokka saađhaan joka viikko oppiit lissää kväänin kieltä. Mikä sai Toren alkamhaan tämän joukon?

Tore Høybakken,kuva

Tore Høybakken (Foto: Privat)

”Met olema viimiset jokka puhuma kväänin kieltä, kuiten ennen ko uusi sukupolvi oppii puhumhaan kieltä. Meilä häyttyy olla pieni toivo kväänin kielen tulleevaisuuđele, emmä saa anttaat kipenhen sammuut. Piian tämä joukko oon osa sitä pärjäämisakšuunii mitä halusin saađa aikhaan,” sannoo Tore.

Internetti luo uussii mahđolisuuksii. Kväänit asuthaan ympäri Ruijaa, ja eriliikaisesti nyt ko kväänin kieli oon heikossa tilassa, oon tärkkeempi ko koskhaan ette ihmiset kohđatelhaan toisten kansa. Tore oon kovonu sannoi ja kirjottannu net listhaan, minkä hän jakkaa nyt toisten kansa. Siinä löyttyy vanhoita ja uuđemppiiki sannoi. Roikan tarkotus oon ”oppiit kväänin sannoi ja sätninkii, ja ette se pittää olla soma ja oppiva olla myötä pärjäämässä meiđän kielen. Saat tulla myötä vaikka et saatakhaan kväänii. Koko homma mennee näin, ette kysythään mitä yksi sana tahi yksi sätninki merkittee, ja muut saađhaan olla myötä löytämässä synonyymii ja käänöksii. Saa kyssyyt sekä kvääniksi ja ruijaksi.”

Haastheita löyttyy kyllä. ”Net vanhukset jokka saatethiin kaikki sanat, oon menheet poijes, emmäkä met, jokka olema jäljelä, ennää muista kaikkii sannoi. Toinen probleemi oon kansa, ette net, jokka piian oltais tienheet vastauksii, ei piđä internettii.”

Tällä sivula saapi jokhainen kyssyyt niin paljon ko halluu. Ja Tore oon itteki oppinu paljon. ”Vaikka kväänin kieli oon minun äitinkieli, opin paljon ko lujen mitä toiset kirjotethaan ja mitä sanat merkithään heile. Mie opin jammisti kunka sannoi saattaa kirjottaat.”

Torele se oon tärkkee ette kaikin, jokka puhuthaan kväänin kieltä äitinkielenä, oon oikkeus puhhuut sillä laila, kunka het oon oppinheet. Ei löyđy faasittii. Tärkkee oon kansa se, ette jäsenet tohđithaan kirjottaat, vaikka ei saatetakhaan kaikkii kirjotusreekeliitä. Se oon joukon tähđelistä, ette oon matala kynnys kirjottaat Feisbuukin joukon laiđale.

Kans faaki-ihmisille saattaa olla paljon hyöttyy tästä sivusta. Tämän laiđan kautta saat tiettoo kunka assiit saatethaan sannoot kväänin kielelä, ko kaikkii sannoi ei löyđy vielä digitaalisesta sanakirjasta.

Aijan myötä oon tullu paljon aktiviteettii joukkhoon. Tore oon ilonen siitä, ette monet oon myötä kysymässä ja vastaamassa.

Kväänin kielisamfynni tarvittee lissää semmoissii ihmissii niin ko Tore, joka itte ottaa initiatiivii ja eđesvastausta kielestä.

Kuukauđen kvääni – Kåre Kivijärvi

kuukauen kvääni

Kåre Kivijärvi (1938-1991)

Kåre Kivijärvi oon ensimäisenä tässä seeriässä Kuukauđen kvääni. Hänen kuvat oon koskettanheet monnii ihmissii, ja hänelä oon tärkkee status ruijalaisessa fototradišuunissa. Hän oli monipuolinen, sekä ihmisenä ja  kuvakonstintekkiijänä.

Kåre Kivijärvi syntyi 23. aprillii 1938 Hammerfästissä. Hän oli kvääni ja saattoi suomen kieltä. Kivijärvi ei kuiten ollu tyhä kielirikas, mutta ensinä hyvin seppä ja kreatiivinenki fotograaffi.

Kivijärvelä oli uniikki kyky nähđä ihmissii, maisemii ja tilloi. Kuvissa oon vahvat musta- ja valkkeekontrastit ja ankara komposišuuni. Sen tähđen hänen saattaa sannoot kuuluvan sentraalieurooppalaisheen fototradišuunhiin. Siksi hän oonki uniikki norjalaisessa fotohistooriassa, ko siihen aikhaan harva fotograaffi työteli samala laila ko Kivijärvi. Kivijärven kuvissa oon korkkee konstilinen kvaliteetti. Omasta stiilistä hän itte sanoi, ette se oon estheettinen uusrealismi. Kuvviin stämninki oon usheen pimmee ja synkkä, ja ihmiset likheiset ja kaukhaiset yhtäaikkaa. Hän sanoi ette hän oon pimmeeloman mestari, ja loi myyttiitä ittensä ympäri. (Luje Store norske leksikonin artikkelin Kåre Kivijärvistä.)

Kivijärven talentti johti hänen muutamisti kauvas poijes kotikaupungista. Hän kävi fotograafin kouluu Tyskässä, mutta heitti koulun tyhä yhđen vuođen jälkhiin. Työttömäksi hän ei kuiten joutunu. Hänelä olthiin fotonäyttelyt, ja hän työteli journalistina Helsingin Sanomissa, Suomen issoimassa aviisissa. Hänelä oli kansa paljon kontaktii suomalaisten konstintekkiijöitten kansa. Foto-objektiita löysi hän Grönlanista, Nepalista, Intiasta, Afganistanista ja – Finmarkista. Vuona 1971 oli hän ensi fotograaffina myötä Syysnäyttelyssä, mikä oli oikhein iso tapattuma.

Mutta Kivijärven elämä ei ollu olheen tasan ruusuila tansaamista. Hän ryyppäs ja usheen oli hän niin köyhä ette kohta ei ollu varraa häärätä niin paljon tyyrhin kuvateknikin kans ko olis halunu. Fakta oon se, ette hän heitti fotografeeraamisen jo vuona 1971, ko meinas ette kuvat ei olheet ennää sama korkkeekvaliteettissii ko aijemin. Hän oli kovin kriittinen omale työle, piian muutamisti liianki kovin.

Vuona 1991 hän kuoli syđäninfarkthiin Kyproksella.

Lähtheet:

http://www.alta.museum.no/sider/tekst.asp?side=260

https://snl.no/K%C3%A5re_Kivij%C3%A4rvi

https://foto.no/cgi-bin/articles/articleView.cgi?articleId=43569

Kuoraa meitä! Følg oss!

Facebook Twitter Flickr Issuu Youtube Delicious