Kainun kielele oma kirjakieli

Eira Söderholm

Tässä artikkelissa mie kirjoitan siitä, tarvithaanko kainun kielele oma kirjakieli, minkälainen se sitte pitäis olla ja kunka sitä olhaan tekemässä. Kainun kieleksi mie kuttun tässä sitä suomensukuista kieltä, mitä puhuthaan Pohjais-Ruijassa eli Pohjais-Norjassa. Kieltä oon pruukattu käskeet kans kveenin eli kväänin kieleksi. Kainu näyttää kuitenki olleevan se vanhaa oma nimi kielele, ja sillä mie käytän tässä sitä sannaa.

Kainun kielele oon viimi vuossiin aikana tapattunnu enämpi ko sitä ennen monhiin vuosisathoin. Vuona 2005 Ruijan kruunu antoi sille oman kielen statuksen – kiini siiheen vuotheen asti sitä oli piđetty tyhä yhtenä suomen kielen dialektiista. Kevväilä 2006 alkoi ensi kerran kainun kielen opetus Tromssan universiteetissa; sitä saattaa studeerata aivan bachelor-graadhiin asti. Vuođen 2007 alusta tuli Kainun institutti Porsangin Pyssyjovessa täytheen käynthiin. Institutin tehtävänä oon kainun kielen ja kulttuurin revitaliseeraaminen, ja sielä tehđhään muun joukossa oppimateriaalii kainun kielen kouluopetuksheen. Kevväilä 2007 alkoi kans työtelemhään Kainun kieliraati, jonka meininkinä oon planeerata kainun kieltä eli ehđottaat, mihiin laihiin kainun kieltä häytyis kirjoittaat, minkälainen grammatiikki sillä pitäis olla ja kunka sen sanavarraa olis rakenettava ylös. Pian kaikkiin tärkkiimpänä mie kuitenki piđän sitä, ko vuona 2004 tuli ulos ensimäinen kainunkielinen romaani, Alf Nilsen-Børsskogin Kuosuvaaran takana. Sen oon Nilsen-Børsskog kirjoittannu, niin ko hän itte sannoo, omala Pyssyjoven dialektilla, minkä hän oon kotona oppinu omilta vanhiimiilta ja paikan assuujilta, ko oli kläppi. Tänä vuona Nilsen-Børsskog oon antanu ulos jo toisenki romaanin, mikä oon jatkoo hänen ensimäisele kirjale. Kirjan nimi oon Aittiruto.

Suomalaisessa lingvistiikassa oon tradittiinaalisesti kattottu, ette sekä kainun kieli ette Ruottin puolela puhuttu meänkieli oon suomen dialektiita, tarkemin sannoin peräpohjalaissii dialektiita. Ko assiita kattothaan puhthaasti lingvistiikan läpi, se se oonki tosi: Pohjaiskalotin suomensukuiset kielet erothaan hyvin vähän toinen toisesta. Mie olen selvittänny tätä assiita dialektometristen räkningiitten avula ja huomanu, ette Suomessa puhutut peräpohjalaiset dialektit erothaan paljon enämpi etelämpänä puhutuista suomen dialektiista ja kirjasuomesta ko kainun kielestä tahi meänkielestä. Sitte oon kans niin, ette jokku vanhoista eteläisistä suomen dialektiista niin ko esimerkiksi suomen vestaeteläiset dialektit erothaan struktuurin puolesta enämpi suomen kirjakielestä ko kainun kieli tahi meänkieli. Jos sitte taas kattothaan Pohjaiskalotin kielten sanavarraa, se aivan perussanavara oon kohta sama ko muittenki suomen dialektiitten. Mie olen Suomen murteiden taajuussanaston (1992) avula selvittänny, kunka 800 suomen dialektiitten frekventiintä sannaa löyđythään meänkielestä ja kainun kielestä, ja minun räkningiitten jälkhiin rappeesti yli 90% näistä frekventiimiistä sanoista löyttyy sekä kainun kielestä ette meänkielestä.

Pages: 1 2 3 4 5

Bookmark and Share

Kuoraa meitä! Følg oss!

Facebook Twitter Flickr Issuu Youtube Delicious