Kainun institutti kuttuu feiraamhaan vaimoinpäivää

Kainun institutti – Kvensk institutt kuttuu feiraamhaan vaimoinpäivää 8. marsikuuta klo 12-15.

Met serveeraamme kaffii ja kakkoi, ja kaffijuustoo.
Se oon myös pellii ja aktiviteettii, joista saa hyvvii kväänipalkintoi.
Päivän teema oon kväänivaimo ja hänen osa ja merkitys paikallisyhteisössä ennen ja nyt.

Näyttely Finmarkun monenkirjaava käsityö – Villa- ja vääväystradisuunit, joka oon esilä Pyssyjovessa muistellee kväänivaimoin tekemän tärkkeen työn ympäri seuraavaa:

Vaimoin työt ja käsityö 1800-luvula Finmarkussa

Kirjaliset histoorianlähtheet Finmarkusta oon vähätelheet vaimoihmisten roolii kotityössä, mutta kuitenki saatama kuorata joitaki jälkkii, niin ette löyämä framile sen tärkkeen roolin mikä vaimoihmisillä oli huushollin ökonomiissa, maapruukissa, kalanpyyössä ja poronhoiossa 1800-luvula. Meilä oon kans suulissii muisteluksii sen ympäri kunka taittaavat esimuorit, ämmit, muorit ja tyttäret työstethiin luononmateriaalii, neulothiin ja kuothiin kaikki perheen vaattheet ja siirethiin perintötiettoo etheenkäsin suvussa. Tämä jällää niin saamelaisessa, kväänin ko norjalaisessa tradisuunissa Finmarkussa.

Finmarkun rannikolla oli vielä 1800-luvula vaikkee saaha elanon tyhä maapruukista, ja sen tähen monet elethiin yhtheiselinkeinossa jossa piethiin elläimiitä ja pyyethiin kallaa, eli niin käsketyt “kalastaajapuunaperheet”. Vaimoin työ oli hoittaat lapsii ja elläimiitä, pittäät maan viljelykelvolisena, kovota marjoi, työstäät villaa ja tehhä käsitöitä, pyyttäät ruokakalat, olla myötä heinäntevossa ja kovota linnun höyhemiitä. Sen tähen vaimoin työ oli iso osa paikalista elinkeinosektorii.

Vaimoin työt ja käsityö 1900-luvula Finmarkussa

Finmarkussa se oli vaimoväki jolla oli pääeesvastaus maapruukissa kiini 1930-luvule saakka. Se oon luonolista nostaat framile sen työn mitä vaimoväki teki maapruukissa, siksi ko miesväki piti olla poissa pitkii aikkoi vuoesta kalanpyyössä tahi rustinkityössä. Vaimot kans piethiin yllä käsityötaittoo ja eistethiin sitä. Het olthiin sen tähen etumaiset kekkä säilytethiin paikkoin erityisyyen, kielen ja kulttuuritrekit. Mutta vähitellen mailma alkoi muuttumhaan:

«Miehet alethiin sekoittamhaan ittensä vaattheissiin norjalaista stiilii. Tunturilakin ja sixpencelakin saatethiin nähhä monniin päässä. Dongerihousui, jokka het ostethiin likimäisestä kauppapaikasta, alethiin pitämhään lapintakin alla. Kesälä piethiin vuotakenkkii ja talvela nutukoita, mutta miesväki alkoi niitten sijhaan pitämhään kumisaapphaita. Ahkerat vaimot neulothiin vaattheet ja tehthiin vuotakengät, nutukat, säpäkheet ja peskit. Se muistelhaan ette Porsangin vaimoväjen tunnethiin hyvinä käsityöläisinnä markkinapaikoila Possukopassa ja Kaarasjovessa.”

Sitte alkoi maapruukin merkitys elinkeinoelämässä muuttumhaan. Kombinasuunipruuki johti siihen ette maapruukit tulthiin suuremiksi ja miesväki häätyi työtelä pitemppii aikkoi kotona maapruukissa. Kalanpyyttääjiitten määrä fylkissä laski ja maapruukkiin määrä nousi. Toinen mailmansota oli kuolemanisku kulttuurin erikoislaatuisuuele rannikolla. Finmarkun polttaminen ja väjen pakkoevakueerinki johti siihen ette materiaalinen kulttuuriperintö hävis melkheen kokonhansa. Soan jälkhiin se tienasti minkä saathiin maapruukista oli pienempi ko se mitä saathiin muusta työstä. Tämä meinas kans sitä ette saamelaisten ja kvääniin kulttuurissa tapattui muutos. Jälleenrakenusaika ja norjalaistaminen saathiin aikhaan sen ette saamen ja kväänin kulttuurit vaihetuthiin norjan kieleksi ja kulttuuriksi Finmarkun rannikolla.

Vaimoin työt ja käsityö 2000-luvula Finmarkussa

Käsityö ei ole ennää elintärkkee, ko kaikkee saatethaan ostaat putikiista, niin materiaalii ko valmhiita produktiita. Mutta vieläki monet vaimot Finmarkussa tehhään käsitöitä. Olletikki covid-19 pandeemiin aikana räjätti lankamyynti Norjassa, ja Finmarkussaki monet alethiin kutomhaan ja färjäämhään lankkoi vanhaasseen taphaan. Se oon yhä populaarii kuttoot villavantthuita ja villapaittoi, ja uussii vaikutuksii oon saatu virtuaalisista kutomajoukoista ja tapattumista sosiaalisessa mediassa. Se oon kans suuri intressi hyvhiin ja luonolishiin materiaalhiin ja tradisuunitiethoon. Käsityölaakit ja muut seurat järjestethään kurssii koko fylkissä ja sillä tavala piethään yllä tradisuunitiettoo.
Vanhoi raanui piethään suurina aartheina perheessä, ja net hengathaan parhaassa paikassa tuvassa. Vanhoista kangaspuista, tihtoista, pauloista ja vöistä otethaan vaarin. Net tojistethaan ette perheet oon ylppeet siitä tradisuunitieosta mitä piethään yllä perheessä. Käsityöstä oon taas tullu kans elinkeino, ja yhä usseemat perustethaan käsityöfirman.